Älä käyttäydy epäkunnioittavasti.
Epäkunnioittavuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Kunnioittaminen on rajana sille, mitä kuuluu rakkauteen. Kunnioittamisen vastakohta on väkivalta.

Parisuhde ei ole valmis, kun alatte olla yhdessä. Parisuhde tarvitsee aikaa. Itse asiassa elämänpituista aikaa. Onko sinulla aikaa?

Kaikissa parisuhteissa on ongelmia.
Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista.
Olkaa siis tarkkoja sen suhteen, mistä valitsette riidellä ja minkä kanssa valitsette elää.
Mutta älkää lakaisko mitään ongelmaa maton alle

Jos sinulla on jatkuva tarve voittaa tai olla oikeammassa kuin toinen, sinun kannattaa valita jonkin muu laji kuin parisuhde.

Parisuhde on enemmän kuin seksiä ja tunteita.
Siinä on myös kyse m.m. taloudesta, kotitöistä, lasten kasvatuksesta,
vapaa-ajasta ja lomista.
Jos haluatte voida parisuhteessanne hyvin, niin teette yhteistyötä.

Kunnioittava + turvallinen + rehellinen + ei hyväksi käyttävä + molempien halusta = hyvää seksiä.

Älä halvenna toista huutamalla hänelle.

Mitä lyhyempi viesti sitä suurempi väärinkäsityksen riski.
Tärkeistä ja vaikeista asioista kannattaa puhua kasvotusten.

Luottamus ei ole jotain jota teillä on tai ei ole. Se on jotain, jota luotte yhdessä.
Milloin ja miten olit viimeksi uskollinen?

Uusperheissä ja linkitetyissä perhesysteemeissä:
biologinen vanhempi, sosiaalinen vanhempi
– yhteistyö on aina parempi.

Kriisit kuuluvat elämään.

Hakekaa kriiseissä apua.

Se on vahvuutta.

 

Tässä reseptissä käsitellään lähestymistapaa elämän eri kriiseihin. Kriisissä on kyse ajautumisesta sellaiseen tilanteeseen, jossa omat kokemukset ja taidot eivät riitä vaikeuksien käsittelyyn. Näin tapahtuu, kun joutuu yllättävien ja odottamattomien tapahtumien, kuten esimerkiksi onnettomuuden, läheisen menetyksen, työttömäksi joutumisen tai väkivallalle altistumisen, keskelle. Mutta se voi käsitellä myös aikaa, jolloin elämässä täytyy ottaa uusi suunta ja tehdä ratkaisevia päätöksiä. Siinä voi olla kyse esimerkiksi kotoa poismuuttamisesta, opiskelujen aloittamisesta, rakkaan kanssa yhteen muuttamisesta, lasten saamisesta tai eläkkeelle jäämisestä.

 

Jo pitkään on vallinnut käsitys siitä, millainen tyypillinen suomalainen on. Suomalainen mies tai nainen nähdään vahvana ja hiljaisena, sellaisena, jolla on ”sisua” – ominaisuutta, jota ei voi kääntää muille kielille. Suomalaisessa merkityksessä vahvuus nähdään ominaisuutena, jonka syntyessään joko saa tai ei saa. Kuvaan suomalaisista, sekä yksilöinä että kansana, kuuluu näkemys siitä, että ”me” olemme sellaisia, jotka sisulla ja kovalla työllä olemme saaneet rakennettua maamme uudelleen kovien sotavuosien jälkeen. Me olemme – tämän kansallisen minäkuvan mukaan – onnistuneet aivan omillamme ilman ulkopuolista apua. Siksi me yhä jatkamme ainoastaan omista asioistamme huolehtimista ja korkeintaan annamme neuvoja niille, jotka ovat heikompia kuin me.

Tämä kuva tyypillisestä suomalaisesta sekä urheasta ja kunniallisesta pienestä maasta on sekä yksinkertaistettu että monilta osin epätosi. ”Me” emme selvinneet vaikeista vuosista ilman apua. Kun katsoo Suomen lähihistoriaa, näyttäytyy myös toisenlainen kuva. Suomi itse asiassa otti vastaan apua ulkopuolelta avustuslähetysten ja hätälainan muodossa. Suuri määrä suomalaisia etsi parempaa elämää ulkomailta.

 

Käsitys siitä, että vahvuus on synnynnäinen ominaisuus, on saanut uusia ulottuvuuksia länsimaisesta, ennen kaikkea amerikkalaisesta näkemyksestä menestykseen. Kuka tahansa voi onnistua, kunhan vain työskentelee tarpeeksi ahkerasti. Hän, joka epäonnistuu, ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi vahva, ja epäonnistuminen on hänen oma vikansa.

Tutkimus kriiseistä palautumisesta ei tue kuvaa siitä, että he, jotka ovat yksin, ovat vahvoja. Tätä kuvaa eivät tue myöskään heidän vaikeina aikoina kohtaamansa elämänkokemukset, jolloin he ovat hakeneet ja saaneet apua. Sen sijaan, että puhuttaisiin vahvuudesta, kun on kyse traumaattisen tapahtuman käsittelystä, on yhä enemmän alettu käyttää käsitettä resilienssi. Se tarkoittaa palautumiskykyä: kokemusta siitä, että on kehittynyt kriisin aikana ja kokemusta siitä, että on tullut vahvemmaksi vaikeuksien kautta. Käsitettä resilienssi käytetään kontekstin ja vuorovaikutuksen näkyväksi tekemiseen. Keskittyminen resilienssiin vahvuuden sijaan nostaa esiin lähiympäristön, perheen ja ystävien merkityksen palautumiselle.

 

Yksinäinen ja omavarainen ei ole vahva, varsinkaan pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä ideat vahvasta yksilöstä, joka menestyy, kukoistavat, kuten kukoistavat myös ideat urheasta ja omavaraisesta kansasta, jonka ei tarvitse välittää ympäröivästä maailmasta. Nämä ideat ovat vahingollisia ja lyhytnäköisiä. Sen sijaan on vahvuutta hakea apua, kun omat resurssit eivät riitä. Kriisit eivät ole ainoastaan negatiivisia ja haitallisia, ne antavat myös mahdollisuuksia ajatella uusin tavoin, muuttua ja kypsyä.

 

Ann-Sofi Storbacka

Perheneuvoja

 

Rakkaus on kaikkea kunnioittamisesta hyvin lämpimiin tunteisiin.
Nauttikaa lämpimistä tunteista, kun tunnette niitä,
mutta rakentakaa suhteenne kunnioittamiselle.

 

”Olen surkea muistamaan syntymäpäiviä, hääpäiviä ja jouluja. Huudan niille ihmisille, joita rakastan. No, mitä sanot?”

Voisitko arvata, että tämä sitaatti on kosinta? Se todella on kosinta elokuvasta ”Ei armoa”, jossa Richard Geren esittämä mies kosii Kim Basingerin esittämää naista, joka vuorostaan ilman pienintäkään epäröintiä vastaa kyllä. Ja näin voimme olettaa, että he ”elivät elämänsä onnellisina loppuun asti”, samalla kun mies unohti kaikki joulut, hääpäivät, vaimon ja lasten syntymäpäivät ja tavalliseen tapaansa huusi sekä vaimolle että lapsille.

 

Mitä on rakkaus?

 

Terapeutti Pia Mellody antaa kirjassaan The Intimacy Factor näkemykseni mukaan yhden parhaista rakkauden määritelmistä: Rakkaus on jatkumo, joka käsittää kaikkea kunnioituksesta hyvin lämpimiin tunteisiin. Tavallisesti ne ovat nämä hyvin lämpimät tunteet, jotka käsitetään rakkaudeksi. ”Rakkaus on poissa” sanovat monet parit, kun he eivät yhtä usein tai yhtä intensiivisesti kuin ihastumisen aikana tunne näitä lämpimiä tunteita. On helppoa unohtaa Mellodyn rakkauden määritelmän ensimmäinen osa: kaikkea kunnioituksesta hyvin lämpimiin tunteisiin. Suhdetutkijat esimerkiksi Gottman-instituutissa väittävät tutkimuksensa perusteella – jossa on muun muassa haastateltu tuhansia pareja koskien heidän mielipiteitään siitä, mikä on ollut tärkein tekijä, joka on kantanut heitä heidän suhteessaan – että ystävyys ja kunnioitus osoittautuivat tärkeimmiksi tekijöiksi ja antavan voimakkaimman tyytyväisyyden tunteen parisuhteissa.

Toista kohtaan ei välttämättä tarvitse tuntea niin lämpimiä ja huumaavia tunteita. Se, mitä välttämättä tarvitaan, on kunnioitus. Kunnioitus on rajana sille, mitä kutsutaan rakkaudeksi. Kunnioitus ja rakkaus kuuluvat yhteen. Epäkunnioituksella ei ole siis mitään tekemistä rakkauden kanssa.

 

Mitä on kunnioitus?

 

Kun olin pieni, ei ollut harvinaista, että sanaa kunnioitus käytettiin jonkun henkilön tottelemisen tai pelkäämisen merkityksessä. Yhä edelleen kuulen joskus sanaa käytettävän sillä tavoin. Mielestäni on tärkeää nähdä sana kunnioitus uudella tavalla. Suhdetta, jota voi luonnehtia kunnioittavaksi, luonnehtii huomioonotto, huoli, huolenpito ja vastuu niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Parisuhteessa osapuolet antavat tilaa toiselle ja toisillensa. Kunnioitus ei myöskään ole ainoastaan sisäinen tunnetila, vaan kunnioitus on ennen kaikkea tekemistä ja käyttäytymistä. Kunnioittavassa parisuhteessa puolisot jakavat vastuun kaikissa parisuhteen osa-alueissa; aina taloudesta, kommunikaatiosta, seksielämästä, päätöksenteosta, kotitöistä sekä lasten kasvatuksesta (jos sellaisia on) vapaa-aikaan ja lomiin.

 

Palkitseva resepti

 

Nauttikaa lämpimistä tunteista, kun tunnette niitä, mutta rakentakaa suhde kunnioitukselle. Kunnioitus on palkitsevaa parisuhteelle. Se antaa voimakkaimman tyytyväisyyden tunteen parisuhteissa. Asian voi ilmaista myös näin: lämpimillä tunteilla on tapana näyttäytyä suhteissa, joissa osoitetaan kunnioitusta.

 

Barbro Näse

perheneuvoja